Dunkerquella on erilainen tapa saada illalliset. Karnevaalin aikana kulkue pysähtyy kaupungintalon edessä ja pormestari ja vieraat heittävät käärittyjä silliä väkijoukkoon. Kipperin purkaminen on palkinto jo itsessään: paikallinen matkailutoimisto kuvailee saaliin olevan lähes tärkeämpi kuin sen syöminen.[1]
Laajempi juhla juontaa juurensa sataman merenkulkuhistoriaan. Ennen pitkiä turskanpyyntiretkiä Islantiin laivanvarustajat järjestivät miehistöilleen jäähyväisjuhlat, joissa oli mukana myös kalastusta. Nämä kokoontumiset kietoutuivat yhteen paastoa edeltäviin juhlallisuuksien kanssa. Kalajen heitto kuuluu myöhempään lukuun; sitä ei tule sekoittaa varhaisemmilta matkoilta peräisin olevaan muuttumattomaan rituaaliin.[1]
Nyt ihanan paikalliseen rypyteeseen: sama matkailutili kirjaa kuivattua kalaa heitettynä Rosendaëlissa ja Saint-Pol-sur-Merissä, mutta juustoa Berguesissa. Malo-les-Bainsissa jaetaan orvokkeja. Liiku vain vähän tätä rannikkoa pitkin ja karnevaalin käyntikortti muuttuu.[1]