Venäjän puutarhurit kylvävät porkkanoita talviolosuhteissa, jotka laskevat vakaan jäähdytyksen siementen suojaamiseksi. Sää kuitenkin muuttui, ja päivälämpötilat nousivat yli nollan ja satoi, mikä sulatti puutarhapenkit. Lähde huomauttaa, että lyhytaikainen lämpö ei välttämättä tarkoita sitä, että siemenet olisivat itäneet ennenaikaisesti, ja alkusyksyn taimet voivat selviytyä ensimmäisestä pakkasesta, jos ne ovat lumen peitossa.[1]
Jos porkkanat ovat jo itäneet, ne voivat kamppailla myöhemmin kauden aikana. Kasvit, jotka talvehtivat taimina, kasvavat usein kukkiviksi varsiksi kesällä, mikä johtaa karkeisiin juuriin syötävien porkkanoiden sijaan. Tämän vuoksi on riskialtista luottaa tähän erityiseen kerrokseen ainoana sadonlähteenä. Oikea talvi kylvö tapahtuu yleensä jäätyneellä maalla valmistetuilla maaperän varastoilla ja suojakalvolla, kunnes vakaa jäätyminen palaa.[1]
Puutarhurit tarkkaavat maaperän lämpötilaa ja odottavat ituja ennen kuin päättävät häiritä sänkyä. Jos versoja ei näy, tontti jätetään tyypillisesti häiriintymättä. Lähde mainitsee, että menetykset ovat todennäköisempiä vuosina, jolloin lunta on vähän tai olosuhteet vaihtelevat, kun lumi sulaa ja jäätyy uudelleen toistuvasti.[1]